Tutkijuuden rajat
BY: ALUSTA, ETIIKKA.FI, ANTROBLOGI
Tutkimus ja tiede eivät redusoidu ongelmanratkaisun keinoiksi, vaikka niitä usein lähestytään sellaisina. Vaikuttavuusvaatimuksia, tulevaisuuden tutkijarobotteja ja kirjojen merkitystä opiskelijakirjaston imagolle pohditaan ihmistieteiden ja etiikan näkökulmasta.
Miten yhteiskuntatieteellinen tutkimus vaikuttaa?
Tutkimukselle esitetään vaatimuksia yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja relevanssista poliittiselle päätöksenteolle. Kysymys yhteiskuntatieteellisen tiedon käytöstä ei ole uusi. Edellinen vaikuttavuuspuheen korkeasuhdanne virisi toisen maailmansodan jälkeen ja saavutti huippunsa 1960- ja 70-luvuilla, jolloin rationaalisen suunnittelun ideat hallitsivat yhteiskuntapolitiikkaa. Tavoite oli rakentaa parempaa yhteiskuntaa tieteellisen tiedon pohjalta.
“Ongelmanratkaisumallin ilmeinen pulma on oletus, että poliitikot ja tutkijat ovat yhtä mieltä asioiden toivottavasta tilasta. Toinen mallin sisältämä pulmallinen oletus on, että sen mukaan yhteiskuntatieteellinen tutkimus vähentää epävarmuutta ja helpottaa siten päätöksentekoa. Kuitenkin tiede useimmiten tuottaa tietoa, joka korostaan ilmiöiden monimutkaisuutta sekä tuo esille epävarmuuksia.”
Jo 1970-luvun lopulla oli selvää, että ongelmanratkaisumalli kuvaa hyvin harvoja tapauksia. Tästä huolimatta se on pitänyt pintansa vallitsevana sanastona puhua tutkimuksen hyödyntämisestä yhteiskunnassa.
Yhteiskuntatieteiden tohtori Marja Alastalo kirjoittaa Alusta-verkkolehden tekstissä viiden vuoden takaa tutkimuksen vaikuttavuuteen liittyvien mielikuvien merkityksestä.
Kuka on tulevaisuuden tutkija?
Mikä jää tutkijan rooliksi, jos koneet jonain päivänä suorittavat suuren osan nyt tutkijalle kuuluvasta työstä? Muuttuuko tutkija pelkäksi tutkimustyön ja sen tulosten inhimilliseksi edustajaksi, jonkinlaiseksi keulakuvaksi tai henkilöbrändätyksi mannekiiniksi?
“Tiedettä tehdään paitsi tiedettä, myös ihmistä varten. Kenties tutkijan vastuulle jää entistä enemmän tutkimuksen kytkeminen ihmisyyteen. – – Tämä koskee myös niitä tutkimusaloja, joiden yhteys yhteiskunnallisiin aiheisiin on tähän asti näyttänyt ohuelta.”
Filosofian tohtori Henrik Rydenfelt pohtii elokuun Etiikka.fi-sivuston tekstissä tulevaisuuden tutkijuutta.
Kirjasto ilman kirjoja
“Tieto ja tutkimus muuttuvat itseisarvosta välinearvoksi, kun yliopiston tarkoituksena on kouluttaa osaajia elinkeinoelämän tarpeisiin. Huippumoderni, monipuolisilla ryhmätyötiloilla varustettu kirjasto tukee tätä tavoitetta kirjoja paremmin. Komeat seinät ovat hyllyjen sisältöä tärkeämmät. Toisaalta oikean mielikuvan luomiseksi tarvitaan myös jonkin verran kirjoja. Niiden olisi syytä olla mahdollisimman uusia.”
AntroBlogin uutiskommentissa viime vuoden lopulta antropologian väitöskirjatutkija Juuso Koponen tekee huomioita Helsingin yliopiston mainosvideosta, jolla haetaan sponsoreita uusien kurssikirjojen hankintaan.
TUTUSTUTHAN MYÖS
KUMPPANEIHIMME
