Prekariaatin vappu ja luokka-Suomen muutokset
BY: NIIN&NÄIN, ALUSTA
Vapun jälkimainingeissa tutustumme prekarisaatioon poliittisena käsitteenä, sekä tarkastelemme Suomen luokkarakenteen muutoksia viime vuosikymmeninä.
Luokka luokkaa vastaan
Ranskassa prekaarisuudesta on puhuttu jo vuosikymmeniä viitaten erilaisissa epätyypillisissä ja epävarmoissa työsuhteissa toimiviin työntekijöihin, mutta vasta 2000-luvulla prakaarisuuden tiimoilta on alettu mobilisoida protesteja. Keskeisimpiä ovat olleet EuroMayDay-mielenosoitukset, jotka alkoivat Milanosta vuonna 2001 ja kiersivät lähes vuosikymmenen ajan eurooppalaisia kaupunkeja. Suomessa prekariaatti nousi valtamedioihin vuonna 2006, kun Helsingin EuroMayDay-mielenosoituksen päätteeksi VR:n makasiineilla kahakoitiin ja julkisuuteen nousi sana paskaduuni.
Leimallisesti karnevaalihenkinen EuroMayDay erottautui vanhan työväenliikkeen tyylistä ja korosti erilaisten yhteiskunnallisten marginaalien, opiskelijoiden ja uuden työvoiman kulttuuria. Teollisen työväenluokan kuvaston tilalle se nosti uuden tietotyön maailman, ”toisen polven autonomisen työn”, jossa työntekijän subjektiivisuus on merkittävällä sijalla. Uutta vappuperinnettä ei syntynyt, mutta prekariaatti jäi kummittelemaan Euroopan ylle.
Väitöskirjatutkija Jukka Peltokoski tarkastelee prekarisaatiota poliittisena käsitteenä niin& näin -aikakauslehden artikkelissa vuodelta 2012.
Suomi on edelleen luokkayhteiskunta
Suomi on edelleen luokkayhteiskunta, jossa luokka-asema määrittää yksilöiden ja perheiden elämän ehtoja, ja jossa koulutus, uhka joutua työttömäksi tai tulot jakaantuvat pitkälti luokka-aseman mukaan.
Yhteiskuntaluokat muuttuvat yhteiskunnan muuttuessa, ja luokkatutkimusta koskeva teoreettinen maisema on muuttunut. Aiheesta kirjoittaa sosiologian professori Harri Melin Alusta-verkkolehden artikkelissa helmikuulta.
TUTUSTUTHAN MYÖS
KUMPPANEIHIMME
