Ansaitaanko turvapaikka oikeanlaisella tarinalla?

Ansaitaanko turvapaikka oikeanlaisella tarinalla?

BY: KERTOMUKSEN VAARAT, PERHEYHTEISKUNTA

19.2.2019
kiskot

 

 

Tarinat välineellistyvät myös turvapaikkapolitiikassa ja turvapaikanhakijoita käsittelevässä journalismissa – joko kertojien tai lukijoiden käytössä. Tarkastelemme kertomusmuodon voimaa, sekä tutustumme tutkijan silmin teokseen Karkotetut – Mitä heille tapahtuu? (2016).

Turvapaikkapolitiikkaa voi kritisoida tarinoimatta

Kertomuksen vaarat -tutkimusprojektissa selvitetään, miksi ja miten kertomuksesta on tullut hyvinvointia ja yhteiskunnallista osallistumista määrittävä muoto, mitä riskejä tähän liittyy ja miten tutkijat voivat lisätä kriittistä ymmärrystä kertomusmuodon voimasta ja vaaroista.

Turvapaikanhakijoiden kokemuskertomusten kohdalla ajallemme tyypillisesti yksilön tunnereaktio on otsikkoon nouseva uutinen, ei päätöksiä tekevän viraston tai niistä lopulta vastaavan maan hallituksen linjanveto. Lisäksi turvapaikanhakijoiden kohdalla ongelmallisia ovat “ansaitsevan köyhän” ja viktoriaanisen hyväntekijyyden kulttuuriset tarinamallit.

Teksti on julkaistu vuosi sitten ja sen on kirjoittanut Kertomuksen vaarat -projektin johtaja, narratologi Maria Mäkelä.

Perhesuhteet karkotuskoneistossa

Euroopan unionin alueelta poistettiin vuosien 2000–2014 aikana maahanmuuttopoliittisin päätöksin arviolta 3,4 miljoonaa ihmistä. Tähän joukkoon on toistaiseksi kiinnitetty varsin vähän huomioita tutkimuksessa ja julkisessa keskustelussa. Tutkijatohtori Marja Peltola luki perhetutkijan silmin Karkotetut-teoksen, joka kertoo 13 maastapoistetun ihmisen tarinan.

Hänen kirjoittamansa teksti on julkaistu Perheyhteiskunta-sivustolla loppuvuodesta 2016.

TUTUSTUTHAN MYÖS

KUMPPANEIHIMME